Hei, kuule kuntalaista

Halusin haastaa itseäni. Olen aiemmin kirjoittanut lapsiperheiden houkuttelusta ja pientalorakentamisen merkityksestä Mäntsälälle. Tällä on paikkansa, mutta mutta. Viime päivinä silmiini osui kolme eri suunnasta tulevaa havaintoa, jotka yhdessä saivat miettimään asiaa ja kysymään: tiedämmekö me oikeastaan, kenelle tätä kuntaa rakennetaan ja kehitetään? Tuleeko asuntorakentamisen katsantoa laajentaa monimuotoisemmaksi? Kyllä.

Mitkä nämä kolme havaintoa ovat

Ensimmäinen tuli Mäntsälän kunnanhallituksen jäsenen, valtuutettu Erkki Laukkasen toukokuisesta kirjoituksesta kuntapolitiikkaryhmässä. Hän referoi Timo Aron esitystä Keski-Uudenmaan kuntien seminaarissa, jossa Aro nosti vetovoiman rinnalle pitovoiman. Hän oli puhunut myös erityisesti yli 45-vuotiaiden merkityksestä kunnille. 

Aron mukaan tämä väestöryhmä tuo vakaata veropohjaa ja ostovoimaa, ja heidän palvelutarpeensa on suhteellisen vähäinen verrattuna lapsiperheiden varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin. (Mäntsälän päättäjät ovat aiempina vuosina esittäneet näkemyksiä, joiden mukaan lapsiperheiden houkuttelu tulee kunnalle kalliiksi ensimmäisen vuosikymmenen ajan.) 

Aron mukaan kuntien suurin riski ei ole kasvun puute, vaan hallitsematon eriytyminen. Menestyjiä ovat ne kunnat, jotka yhdistävät vetovoiman, pitovoiman ja strategisen yhteistyön. Helpommin sanottu kuin tehty. Hienoahan se olisi, jos kaikki nämä täyttyisivät, mutta mistä aloittaa Mäntsälän kunnan tyyppisessä kunnassa?  

Toinen havainto tuli eräästä Aamupostin uutisesta. Hyvinkään kaupunkikehitysjohtaja Marko Kankare totesi kuntalaiskahveilla, ettei pientalorakentaminen enää kiinnosta nuoria. En tiedä hänen lähdettään tälle, mutta tutkin hieman itse. 

Jotain löytyi. Asia osoittautui tuota Kankareen lausahdusta monimutkaisemmaksi: omakotitalo on yhä nuortenkin toivotuin asumismuoto, mutta kuilu toiveen ja toteutumisen välillä levenee. 18–29-vuotiaista 77 prosenttia asuu vuokralla. Pientalorakentaminen saattaa olla enemmän toteutumisen kitkaa kuin se, että näin ei toivottaisi.

Kolmas asiaan liittyvä havainto on MDI:n maaliskuussa 2025 julkaisema Mäntsälän osa-alueittainen väestöennuste. Mäntsälän luonnollinen väestönlisäys on pysyvästi kääntynyt negatiiviseksi. Kaikki kasvu perustuu muuttovoittoihin. 

MDI:n trendiennusteessa kunta kasvaa vuoteen 2050 mennessä vain 686 asukkaalla eli noin 25 asukasta vuodessa. Kunnan strateginen kasvutavoite, noin prosentti vuodessa, edellyttäisi MDI:n mukaan ”suurempaa tulomuuttoa kuin kertaakaan viimeisen 30 vuoden aikana.”

Ennuste kertoo myös, että alle 15-vuotiaiden määrä vähenee 17 prosenttia ja yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa nykyisestä 21 prosentista yli 30 prosenttiin. Mäntsälän kunnan sisällä tapahtuu pientä “kaupungistumista” eli kasvu keskittyy keskustaajamaan, kylien väestöpohja ei kasva. Näin siis MDI. 

Onko asunto-ohjelmamme strategia, jota ei seurata? 

Näiden havaintojen jälkeen avasin Mäntsälän asunto-ohjelman vuosille 2021–2026. Se on asiakirja, jossa pitäisi näkyä vastaukset moniin näistä kysymyksistä: kenelle rakennamme, millaista asumista tarjoamme ja millä oletuksilla toimimme.

Mitä sieltä löytyi?

Asuntotuotantotavoitteemme on MAL-sopimuksen mukainen, eli 212 asuntoa vuodessa. Jo edellisellä MAL-kaudella 2016–2019 toteuma jäi 63 prosenttiin tavoitteesta. Nykyisellä kaudella tilanne näyttää huonommalta. 

Kunnassa myönnettiin vuonna 2024 rakennuslupia vain 25 asunnolle. Sama luku toistui vuonna 2025: jälleen 25 luvitettua asuntoa. Rakennuslupa on valmistumista aikaisempi signaali, joten nämä luvut ennakoivat tulevien vuosien toteumaa — ja kertovat, että tuotanto jää murto-osaan 212 asunnon tavoitteesta.

Tähän on esitetty myös vastaperustelu. Asunto-ohjelmaa julkistettaessa kunnan edustaja huomautti, että suuri osa asuntotuotannosta on kerrostaloja, ja yksittäisen kerrostalon valmistuminen voi tuoda vuoden tilastoon kerralla kymmeniä asuntoja. Yksittäisen vuoden matala luku ei siis vielä kerro trendistä. Perustelu pitää sinänsä paikkansa — esimerkiksi Keskuskatu 17:n 50 asunnon vuokrakerrostalo valmistui juuri. Tämä nostaa vuoden 2026 lukua kertaheitolla. Mutta juuri tämä on koko pointti. Jos asuntotuotanto nojaa muutamaan yksittäiseen kerrostalohankkeeseen ja pientalorakentaminen on samaan aikaan hiipunut, se on peruste asettaa asumismuotojen tavoitejakauma ja seurata sitä — ei peruste jättää seuraamatta.

Kummastelen sitä, että tilinpäätöksessä asunto-ohjelmaa ei mainita kertaakaan. Ei löydä seurantaa, enkä arviota tavoitteiden toteutumisesta, enkä analyysiä siitä, miksi toteuma on murto-osa tavoitteesta. 

Asunto-ohjelman tarkoitus on ohjata asumisen kehittämistä 5-6 vuoden ajan (2020-2026). Ja näyttää siltä, että se on käytännössä unohdettu. Todennäköisesti toimenpiteitä on, ja kirjattu ylöskin jotain? Mutta tätä tietoa ei ole saatavilla verkossa (tai sitten en vaan löydä?) ja se on läpinäkyvyyden kannalta haastavaa.   

Huomasin aiemmin myös, että Mäntsälä 2026 -tasapainottamisohjelma koki jännän kohtalon. Sitä noudatettiin ja siitä raportoitiin ensimmäiset vuodet, mutta seurantaa ei viety loppuun. Ei hyvä asia tämäkään läpinäkyvyyden kannalta. Jos ohjelman tulosten arviointi on jossain saatavilla, niin kertokaa.  

Mitä Mäntsälän asunto-ohjelmasta puuttuu

Tarkastellaan nykyohjelmaa. Uuttahan ollaan kai tänä vuonna laatimassa. 

Mäntsälän asunto-ohjelma tunnistaa kohderyhmiksi ikääntyneet, nuoret, lapsiperheet sekä erityisryhmät. Se toteaa, että ”asumismieltymysten uusista trendeistä vuokra-asumisen suosio lisääntyy” ja että ”väestö ikääntyy vauhdilla ja perhekoot ovat pienentyneet.” Hyvä, nämähän ne trendit ovat.

Mutta ohjelmassa ei tehdä niistä sen kummempia johtopäätöksiä. Pientalotontteja luovutetaan ”kysynnän mukaisesti”, noin 10 kpl vuodessa. Asumismuotojen tavoitejakaumaa — pientalo, kerrostalo, rivitalo — ei aseteta. Ja yli 45-vuotiaita, sitä Timo Aron mainitsemaa pitovoiman kannalta ratkaisevaa ryhmää, ei ohjelmassa erikseen mainita.

Nykyisestä asuntokannasta 63 prosenttia on erillisiä pientaloja ja 22 prosenttia kerrostaloja. Tälle pohjalle Mäntsälä on rakennettu. Asunto-ohjelmassa olisi hyvä pohtia, vastaako tämä suhde tulevaisuuden kysyntään ja miten seuraava strategia laaditaan. 

Asunto-ohjelma strategian kirkastajana

Olen kritisoinut Mäntsälän kuntastrategiaa siitä, ettei se vastaa kysymykseen, millaista kasvua haetaan ja kenelle. Ehkä onkin ajateltu toisin, eli koska strategian päivittäminen on iso prosessi, asian voisi määrittää myös asunto-ohjelmassa? Asunto-ohjelma on konkreettinen, rajattu ja ajankohtainen tehtävä, ja nykyinen ohjelma päättyy tänä vuonna.

Ajattelen, että hyvin laadittu ja seurattu asunto-ohjelma voisi tehdä osan siitä työstä, jota strategialta odotetaan. Sen tulisi tässä tapauksessa vastata ainakin näihin kysymyksiin:

• Millaista asumista tarvitaan, kun alle 15-vuotiaiden määrä vähenee 17 prosenttia ja yli 75-vuotiaiden määrä kolminkertaistuu? 
• Pitäisikö kaavoittaa enemmän esteettömiä, tiiviitä ja palveluiden lähellä sijaitsevia asuntoja — vai jatkaa pientalovaltaista linjaa?
• Kenelle kaavoitetaan, kun kaikki kasvu perustuu muuttovoittoihin? 
• Jos tavoitellaankin pitovoiman vahvistamista yli 45-vuotiaiden ryhmässä, millaista asumista heille tarjotaan? 
• Ja jos samalla halutaan houkutella lapsiperheitä, miten nämä tavoitteet sovitetaan yhteen?

Miten asuntotuotantotavoite mitoitetaan realistisesti? 212 asuntoa vuodessa on selvästi liian korkea nykytilanteessamme. 

Onko parempi asettaa matalampi mutta realistinen tavoite, jonka toteutumista oikeasti seurataan? Vai pitää kiinni kunnianhimoisesta luvusta, johon ei ehkä oikeasti uskota?

Ainakin varmistetaan, että ohjelmaa seurataan tällä kaudella. 

Tilannekuva strategian pohjaksi

Olen jauhanut tilannekuvasta paljon. Tässä kohtaa tilannekuva konkretisoituu hyvin. Asunto-ohjelma on nimenomaan se asiakirja, jonka pohjaksi ensin rakennetaan tilannekuva ja sitten itse ohjelma. 

Eli ei abstraktina strategiadokumenttina, vaan dokumenttina, joka yhdistää MDI:n väestöennusteen, asuntotuotannon toteuman, kaavoituksen rakenteen ja asumiskysynnän laadun — ja jota päivitetään, kun saadaan lisää tietoa tai kun oleelliset tiedot muuttuvat.

WSP:n Alueiden tutkimus 2025 -vertailussa Mäntsälän elinvoimaisuussijoitus putosi 43. sijalta 48. sijalle. Erkki Laukkanen kertoi, että Timo Aron mukaan suurin riski kunnille ei ole kasvun puute, vaan hallitsematon eriytyminen. Mäntsälä ei ole  KUUMA-kuntien joukossa mikään voittaja, vaikka yhteistyötä onkin esim. turvallisuudessa. Eriytymistä vastaan kannattaa varmasti vähän pinnistellä. Mitä olisi hyvä aloittaa? 

Asunto-ohjelma päättyy tänä vuonna. Ihanan konkreettinen tehtävä ainakin tämä. 

Kiitos, kun luit!
Riitta

PS. Tiedostan hyvin, että yleiskaavan hyväksymisen viivästyminen on iso tekijä tässä kuviossa.