MDI julkaisi helmikuussa 2026 päivitetyn EVP-indeksinsä, joka mittaa Manner-Suomen 292 kunnan elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa. Mäntsälä jää valitettavasti Helsingin seudun kehyskuntien häntäpäähän.
Tuusulan EVP-luku on 72, Sipoon 71,4. Nurmijärvi ja Järvenpää saavat EVP-indeksiksi 67,2 ja 66,7 pistettä. Mäntsälän lukema on 53,9 pistettä, eli 13–18 pistettä verrokkikuntiamme jäljessä lähes jokaisella mittarilla.
Sama sävel näkyy luvuissa, joita olen blogissani aiemmin käsitellyt: kotimainen nettomuutto on ollut negatiivista vuodesta 2023 (lasku alkoi jo vuosia aiemmin), tonttimyynti on pudonnut ja kuntastrategiamme 150 uuden asukkaan vuositavoitteesta olemme kaukana.
Nostan tässä kirjoituksessa esiin uuden näkökulman näihin haasteisiin: kytkeytyneisyys. Löysin tämän kuvaavan sanan MDI:n raportista.
Raportin kiinnostavin havainto koskee kehyskuntia yleisesti. MDI:n mukaan kehyskuntien kasvu on tasaantunut ja niiden väliset erot kasvavat. Kaikki kehyskunnat eivät hyödy sijainnistaan – ratkaisevaa on ”etäisyys ja kytkeytyneisyys läheiseen kaupunkiin sekä asumis- ja elinkeinoprofiili”.
Kytkeytyneisyydellä ei tarkoiteta pelkästään mielikuvaa pääkaupunkiseudun läheisyydestä. Sillä tarkoitetaan kuntalaiselle arkisia asioita: paljonko liikkuminen maksaa, kuinka helppoa on käydä töissä, opiskella, asioida ja rakentaa elämää kunnan ja lähiseudun välillä.
Mäntsälä on tästä ilmiöstä se huolestuttava esimerkki. Olemme Helsingin seudun kehyskunta, mutta kytkeytyneisyytemme pääkaupunkiseutuun on muita heikompaa. Ja se näkyy tuloksissa. Oikein valitut liikenneratkaisut ja -päätökset voisivat viedä Mäntsälää parempaan asemaan.
Mikä parantaisi kytkeytyneisyyttä?
Kytkeytyneisyys on kauhea sana, mutta minkäs teet. Puhutaan HSL:stä. HSL-kissa pöydälle!
Mäntsälä ei kuulu HSL-alueeseen ja junaliput ovat mäntsäläläisille tuntuvasti kalliimpia kuin HSL-alueella asuville. Entäs verrokkikunnat? Nurmijärven tilanne on kuitenkin juuri muuttunut. Tekninen lautakunta päätti 16.4.2026 yksimielisesti esittää HSL-jäsenyyttä. Valtuusto ratkaisee asian toukokuun lopulla. Päätöstä perustellaan suoraan elinvoiman kasvulla. Nurmijärven tekninen johtaja Juha Oksanen totesi tiedotteessa, että HSL-jäsenyys ”kytkisi Nurmijärven vahvemmin osaksi Helsingin seutua” ja ”vaikuttaisi myönteisesti myös kunnan vetovoimaan”.
Järvenpää puolestaan päätti joulukuussa 2024 äänin 28–23 merkitä HSL-selvityksen tiedoksi eikä edistänyt jäsenyyttä toistaiseksi. Kaupunki arvioi jäsenyyteen liittyvän taloudellisia riskejä.
Mäntsälässä HSL-asiasta ei käydä laajaa julkista keskustelua – ainakaan sellaista, joka olisi tavoittanut tavallisen kuntalaisen.
Samaan aikaan joukkoliikenteen tilanne kunnassa on mikä on: yhteydet lähikuntiin ovat rajallisia ja nuoret ovat riippuvaisia vanhempiensa kyydeistä. Nuorisovaltuusto nosti lokakuussa 2025 strategiaa kommentoidessaan esiin mahdollisuuden liittyä HSL:ään. Myös vammaisneuvosto kritisoi joukkoliikenteen toimimattomuutta.
Kunnan oma liikennepalveluselvitys vuodelta 2024 käsittelee HSL-jäsenyyttä omassa alaluvussaan ja toteaa →
”Mäntsälässä ei toistaiseksi ole arvioitu HSL:n jäsenkunnaksi liittymisen kuluja tarkemmalla tasolla, vaan on pyritty seuraamaan Järvenpään liittymisen tilannetta ja ratkaisuja.”
Nuorisovaltuusto ei ole yksin. Samassa selvityksessä raportoidaan, että kuntalaiset toivoivat HSL-jäsenyyden selvittämistä. Signaaleja siis on, mutta varsinainen kustannusarvio tai päätösesitys puuttuu edelleen. Olemme valinneet odottelulinjan. Odottelulinjan kustannus ei näy budjetissa, mutta se voi näkyä elinvoimaindeksissä ja nettomuuttoluvuissa.
Toki Mäntsälä on panostanut liikkumispalveluihin. Talousarviossa 2026 kutsukyytiliikenteen käynnistämiseen on varattu 100 000 euroa, ja ELY:n seudullisen liikenteen maksuosuudet nousevat 35 000 euroa uuden sopimuskauden myötä. Nämä ovat hyödyllisiä toimia, mutta eivät vielä ratkaise seudullisen kytkeytyneisyyden suurta kysymystä.
Samaan aikaan HSL valmistelee mallia, joka voisi sopia Mäntsälälle hyvin.
HSL:n kevytjäsenyys sopii Mäntsälän kaltaisille kunnille
HSL on raideliikenteen kilpailustrategiassaan esitellyt kevytjäsenyysmallin radanvarsikunnoille. HSL:n hallitus viittasi malliin keväällä 2025 ja valtuutti toimitusjohtajan valmistelemaan yhteistyömalleja Helsingin työssäkäyntialueen kuntien kanssa.
Ajatus on yksinkertainen: radanvarsikunnat, jotka eivät halua tai kykene täysjäsenyyteen, osallistuvat pelkästään junaliikenteen kustannuksiin ja saavat vastineeksi subventoidut liput junamatkoille.
Mäntsälän kannalta tämä on kiinnostava ajatus. Malli on suunniteltu juuri Mäntsälän kaltaisille kunnille. Lähijunayhteys Helsinkiin on olemassa oleva infrastruktuuri, joka vain pitäisi kytkeä kohtuuhintaiseen lippujärjestelmään.
HSL on tullut siihen tulokseen, että lähijunaliikenne Helsingistä Riihimäelle ja Lahteen kannattaa järjestää kokonaan osana HSL:n liikennettä. Taustalla on käytännöllinen syy: HSL maksaa jo nyt näiden junien liikenteestä suuremman osan kuin valtio, koska niissä kulkee niin paljon HSL-alueen sisäisiä matkustajia.
Kevytjäsenyyden konkreettinen vaikutus arkeen on se, että mäntsäläläinen voisi ostaa HSL-kausilipun ja matkustaa junalla Helsinkiin samassa integroidussa järjestelmässä kuin tuusulalainen tai keravalainen, eli ilman erillistä lippua tai kahden järjestelmän välistä kuilua.
Onko HSL-jäsenyys täydellinen ratkaisu?
Ei tietenkään. Riskejä on ja niistä on hyvä puhua.
Tuusulan tilanne on tuore esimerkki. Kunta on ollut HSL:n jäsen vuodesta 2018, mutta uuden E-vyöhykkeen myötä Tuusulan pohjoiset taajamat Kellokoski ja Jokela siirtyvät kalliimmalle vyöhykkeelle, eli käytännössä monille tuusulalaisille kausikortti tulee kalliimmaksi. Tuusula vastusti päätöstä, mutta ei saanut tahtoaan läpi. Vaikutusvalta HSL:ssä jakautuu asukasluvun mukaan ja pienen kehyskunnan ääni voi olla vaimea.
Järvenpäällä on hieman toisenlainen tilanne. Kaupunki ei ole HSL:n jäsen, mutta sen asukkaat ovat käyttäneet HSL:n lippuja lähijunissa — ja E-vyöhykkeen perustaminen vuonna 2025 tarkoitti heille lippuhintojen nousua. Kaupungin omien selvitysten mukaan täysjäsenyyden kuntaosuus olisi alkuvuosina noin 3,3 miljoonaa euroa, mutta voisi nousta 5–6 miljoonaan euroon vuoteen 2035 mennessä.
Tuusulan ja Järvenpään esimerkit kertovat, että parempi kytkeytyneisyys toki maksaa eikä jäsenyys takaa, että kunta saa tahtonsa läpi.
Voiko ulkopuolelle jääminen kuitenkin tulla vielä kalliimmaksi? Mikä on hitaan hiipumisen hintalappu?
Mitä tämä sitten Mäntsälälle maksaisi?
Tarkkaa hintaa Mäntsälän kevytjäsenyydelle on vaikea arvioida, koska kuntien neuvottelut ovat vasta aluillaan. Nurmijärven selvitys auttaa suuruusluokan hahmottamisessa.
Nurmijärvi maksaa nykyisellään noin 3,3 miljoonaa euroa vuodessa joukkoliikenteestään. Täysjäsenyys HSL:ssä bussiliikenteineen maksaisi suunnilleen saman verran, eli perusvaihtoehdossa 3,3–3,5 miljoonaa euroa vuodessa.
Mäntsälän tilanne on erilainen. Kevytjäsenyys kattaisi vain junaliikenteen. Mäntsälässä ei ole varsinaista kunnan sisäistä bussiliikennettä, vaan lähinnä ostovuoroja, koulukuljetuksia ja nyt suunnitteilla oleva kutsupohjainen kokeilu. Hintalappu olisi siis todennäköisesti selvästi pienempi kuin Nurmijärven täysjäsenyys, ja saattaisi osua samaan suuruusluokkaan kuin kunta jo nyt käyttää joukkoliikenteen ostovuoroihin – mutta huomattavasti paremmalla vastineella.
Nurmijärven selvityksessä nostetaan esille seikka, joka koskee myös Mäntsälää. HSL-jäsenyys laskisi osaltaan sivistystoimen joukkoliikennekustannuksia, koska koululaislippu on HSL:ssä edullisempi. Sama koskisi periaatteessa myös kevytjäsenyyttä junaliikenteen osalta. Mäntsäläläisten koululaisten ja opiskelijoiden junamatkat Helsinkiin ja muihin lähikuntiin tehdään nyt täydellä hinnalla, ja se näkyy sekä perheiden kukkaroissa että kunnan kustannuksissa. Tarkkoja euromääriä en pysty tietenkään arvioimaan ilman lisätietoja, mutta tämäkin vaikutus kannattaa huomioida kustannuksia arvioitaessa.
Luvut tarkentuvat vasta neuvotteluissa, mutta se ei ole peruste lykätä keskustelua. Suuruusluokka riittää siihen, että asiaa voidaan punnita avoimesti jo nyt.
Miksi tällä on väliä?
MDI:n EVP-raportti mittaa kuntien kytkeytyneisyyttä konkreettisesti: muuttoliike, työllisten pendelöinti, asuntorakentaminen ja opiskelijoiden hakeutuminen. Mäntsälä jää jälkeen naapureistaan kaikissa näissä.
Kehyskuntien menestystarina 2020-luvulla on monin paikoin kytkeytyneisyyden tarina. Tuusula liittyi HSL:ään 2018 ja sen EVP-indeksi on noussut 5,4 pistettä – Helsingin seudun kehyskunnista selvästi eniten. Edellä mainitun E-vyöhykkeen kaltaisista kitkakohdista huolimatta kokonaisuus on toiminut. HSL ei tietenkään yksin selitä kehitystä, mutta on vaikea uskoa, ettei parempi seudullinen kytkeytyminen olisi ollut osa kokonaisuutta. Kun arjen liikkuminen helpottuu, tonteille löytyy ostajia ja muuttovirta kääntyy.
Mäntsälässä ei ole kattavaa sisäistä kunnallista joukkoliikennettä. Z-juna ja joitakin bussivuoroja on. Ostovuoroja, koulukuljetuksia ja asiointiliikennettä rahoitetaan hajallaan eri budjeteista, mutta kokonaisuutta ei ole koottu eikä sillä saada seudullista kytkeytyneisyyttä. Tiesitkö, että Z-junan toinen vuoro tunnissa olisi ratakapasiteetin puolesta mahdollinen, mutta se edellyttäisi aktiivista edunvalvontaa.
Kevytjäsenyyden kaltainen ratkaisu voisi tuoda sekä kohtuuhintaiset liput että perusteen tiheämmälle vuorovälille.
Mäntsälän strategiassa puhutaan kasvusta ja arjen sujuvuudesta. HSL-kevytjäsenyys voisi olla päätös, jolla nämä tavoitteet osaltaan näkyisivät kuntalaisen arjessa.
Ajattelen, että asiasta tulisi keskustella juuri nyt. Hitaan hiipumisen hintalappu voi lopulta olla suurempi.
Kiitos, kun luit!
Riitta
Hei, kuule kuntalaista 