Alavudella, reilun 11 000 asukkaan kaupungissa Etelä-Pohjanmaalla, alkaa tänä syksynä tietotekniikan insinöörin polkuopinnot. Ensimmäisen vuoden opinnot suoritetaan avoimen ammattikorkeakoulun kautta, ilman pääsykokeita ja ilman aiempaa korkeakoulututkintoa, ja niiden jälkeen voi hakea SEAMKin tutkinto-opiskelijaksi. Kustannus opiskelijalle on 300 euroa. Järjestelyistä vastaa SEAMKin maakuntakorkeakoulu, opetuksesta vastaa ammattikorkeakoulun tekniikan ala, ja kaupunki tarjoaa tilat.
Alavuden kaupunkilehden mukaan ”Alavus on ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa paikka Suomessa, jossa tietotekniikan insinööripolkuopintoja voi suorittaa tällä mallilla”. Itse polkuopintomalli ei ole sinällään uusi. SEAMK on tuonut insinööriopintoja maakuntaan jo vuosia, ja Alavudellakin on vuodesta 2023 pyörinyt konetekniikan polkuryhmä. Uutta on nimenomaan tietotekniikan linja.
Miten tämä liittyy Mäntsälään?
Mäntsälässä keskusteltiin täsmälleen tästä — korkeakoulutason ohjelmistokoulutuksen tuomisesta pienelle paikkakunnalle — jo seitsemän vuotta ennen kuin Alavus toteutti tämän.
Kerron lyhyesti, mitä tapahtui.
Joulukuussa 2018 ohjelmistoyrittäjä Petri Aukia — hän on mieheni — lähetti silloiselle kunnanjohtajalle Esko Kairesalolle viestin otsikolla ”Mäntsälä nousuun softa-koulutusohjelmalla”. Petri kirjoittaa mm. näin (Petrin koko viesti löytyy kirjoituksen lopusta):
”…mietin eilen, mitä Mäntsälä voisi tehdä, jotta kunnan asukasluku jatkaisi kasvua ja kunta menestyisi alueellisessa kilpailussa. (—) Ymmärrän, ettei pikkupaikkakunnalle voi yliopistoa perustaa, mutta entä jos kunta laittaisi kaikki paukut siihen, että tänne saataisiin jonkin AMK:n ohjelmistokehityksen sivutoimipiste?”
Ehdotus oli perusteltu. Ohjelmistokehitys on kasvuala, joka ei vaadi kalliita investointeja tiloihin — tavallinen luokkahuoneopetus riittää. Tavallisilla todistuksilla alalle pääsevät työllistyvät hyvin, eikä Mäntsälän lähikunnissa ollut vastaavaa koulutusta.
Olennaista ei ole, kuka idean esitti, vaan miten siihen kunnassa suhtauduttiin. Ja siihen suhtauduttiin mahtavan myönteisesti. Kairesalo vei ajatusta eteenpäin Laurean rehtorille Jouni Koskelle, joka piti ideasta ja näki siinä mahdollisuuksia. Keudan tuolloinen toimitusjohtaja Hannu Laurila kertoi tapaavansa mielellään ja kirjoitti, että tästä voisi syntyä aineksia uudenlaiseen koulutukseen suoraan työelämän tarpeisiin.
Kukaan ei siis tyrmännyt ideaa. Päinvastoin: jokainen taho, jolle se esitettiin, piti sitä hyvänä.
Eikä jää sekään epäselväksi, etteikö asiaa olisi viety eteenpäin. Tammikuussa 2019 ei enää pohdittu, olisiko idea kiva, vaan keitä helmikuun palaveriin kutsutaan. Mukaan kaavailtiin kuntaa, Keudaa, mahdollisesti Laureaa, sekä Nivosta ja Aukiaa. Koollekutsujan rooli oli Kairesalolla, ja Laurila lupasi selvittää asiaa Keudan osalta. Valmistelu oli edennyt nimettyihin vastuisiin ja aikatauluun asti.
Sitten homma hyytyi. Hyvä idea, jonka kaikki hyväksyivät ja jolle oli jo nimetty vastuut, haihtui ilmaan. Kukaan ei vienyt sitä maaliin.
Lopputulos on tiedossa: Mäntsälään ei tullut ammattikorkeakoulun ohjelmistolinjaa, sivutoimipistettä eikä polkuopintoja.
En tiedä, mihin ketju lopulta tyrehtyi — sen tietävät parhaiten ne, jotka olivat tuolloin mukana. Sen verran totean, että Keudan silloinen toimitusjohtaja Hannu Laurila on nyt Mäntsälän kunnanjohtaja. Salaa elättelen toivoa, että Hannu innostuisi uudestaan. 💛
Miksi tämä olisi järkevä veto?
Mäntsälän väkiluku on laskenut kahtena vuonna peräkkäin. Asuntorakentaminen on romahtanut. WSP:n elinvoimavertailussa Mäntsälä on KUUMA-kuntien viimeinen. Nuoret muuttavat opintojen perässä muualle eivätkä palaa — näin oli jo 2018, eikä suunta ole muuttunut. Ohjelmistoala kasvaa edelleen. Tekoäly vaikuttaa isosti. Syyt tehdä jotain ovat siis tänään jopa vahvemmat kuin seitsemän vuotta sitten.
Ja piskuinen Alavus osoittaa, että se on mahdollista. Pieni kaupunki sai korkeakoulutason teknologiakoulutuksen ensimmäisen vuoden omalle paikkakunnalleen ilman kohtuuttomia investointeja. Tästä toiminta voi myöhemmin laajentua.
Mikään ei estä Mäntsälää selvittämästä samaa.
Ei takerruta siihen, miksi hyvä ehdotus jäi seitsemän vuotta sitten toteutumatta — niitä jää aina. Tärkeää on myös kysyä: miten Mäntsälässä varmistetaan, ettei seuraava hyvä idea jää rannalle? Kasvua tarvitaan ja keinoja siihen. Jos ehdotus tulee kunnantalon ulkopuolelta, kuka ottaa sen omakseen, kuka seuraa sen etenemistä, ja kuka palaa siihen, jos se ei heti käynnisty?
Nyt tähän peliliikkeeseen olisi oivallinen tilaisuus. SEAMKin malli on olemassa ja koeteltu. Realistinen seuraava askel ei olisi jättimäinen eikä raskas. Tehdään selvitys siitä, olisiko vastaava polku mahdollista tuoda Mäntsälään ja käynnistetään keskustelu jonkin ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen voisi käynnistää vaikka valtuustoaloitteella. Löytyisikö valtuustosta joku innokas?
Lainaan lopuksi vielä Petriä: ”Uskon silti, että tällaisella ajankohtaisella mallilla muutettaisiin sekä Mäntsälän mainetta, todellisuutta että tulevaisuutta.” Minäkin uskon.
Kiitos, kun luit!
Riitta
PS. Petri Aukian 7.12.2018 lähettämä viesti on julkaistu alla hänen luvallaan. Esko Kairesalon, Hannu Laurilan ja Jouni Kosken viestit olen nähnyt, mutta tyydyn vain referoimaan asiaa omin sanoin alkuperäisestä sähköpostiketjusta (joulukuu 2018 – tammikuu 2019).
Hei, kuule kuntalaista 