Mäntsälän kunnanvaltuusto käsitteli vuoden 2025 tilinpäätöstä kokouksessaan 25.5.2026. Tilinpäätös hyväksyttiin yksimielisesti, ja keskustelun sävy oli kauttaaltaan myönteinen: kiitoksia jaettiin ja hyvää tulosta kehuttiin. Tunnelma oli some-kommenteista päätellen melkein kevätjuhlamainen. Ymmärrettävästi menneestä kaudesta haluttiin iloita.
Ryhmäpuheenvuoroissa kuului myös toisenlaista ääntä. Valtuustoryhmät tunnistivat kertaluonteisten erien merkityksen, väestötavoitteen haastavuuden sekä sen, että investointipäätökset ovat lykkääntyneet pitkään.
Kun tilinpäätöstä koskeva keskustelu oli ohi, kunnanjohtaja Laurila kiitti, mutta totesi, ettei ”pessimismin kautta tulevaa Mäntsälää rakenneta.”
Realismia vai pessimismiä?
Ajattelen, että tämä Laurilan esittämä haaste on yksi tilinpäätöskeskustelun ydinkohdista. Miten sinä, päättäjänä, suhtaudut talouden tilannekuvaan ja tulevaisuuteen? Luottavaisesti ja tulevaan uskoen, vai varovaisen toiveikkaasti ja riskejä tunnistaen – vai jotain siltä väliltä.
Kuuden peräkkäisen ylijäämävuoden jälkeen on houkuttelevaa ajatella, että suuntamme on oikea. Ylijäämien rakennetta kannattaa kuitenkin tarkastella tarkemmin.
Keskustelussa nousivat esiin ainakin kertaluonteiset maa-alueiden myyntivoitot, Nivoksen kuituliiketoiminnan myynnin vaikutus tulokseen sekä uutena asiana Samolan varoitus valtionosuuksien merkittävästä putoamisesta vuonna 2027.
Kun vuosikate laskee, verotulot pienenevät, asukasluku kääntyy miinukselle ja valtionosuudet ovat talousjohtajan mukaan putoamassa, niin mietin, onko näiden asioiden ääneen sanominen pessimismiä — vai sitä tilannetajua, jota vastuullinen päätöksenteko edellyttää?
En päässyt kokousta livenä seuraamaan. Halusin kuulla, mistä puhuttiin, ja kysyin tätä tekoälyltä. Alla oleva pika-analyysi on siis laadittu kokouslitteroinnin pohjalta tekoälyä apuna käyttäen.
Mukana ovat tilinpäätöskeskustelun keskeiset puheenvuorot eli kunnanjohtaja, talousjohtaja sekä ryhmäpuheenvuorot. Huomauttakaa ihmeessä, jos tekoäly tulkitsi kokouslitterointia väärin. Palaan tarkemmin aiheeseen tuonnempana.
Kiitos, jos luet kokouksen AI-analyysin!
Riitta
Kunnanjohtaja Laurila
Laurila teki yleiskatsauksen mittareihin ja nostoihin. Hänen puheenvuorostaan nousi esiin muutama huomionarvoinen painotus.
Toimintaympäristön kehystäminen. Laurila listasi ulkoisia riskitekijöitä — Ukraina, Lähi-itä, USA:n presidentti — ja korosti suhdanneherkkyyden kasvua: kuntatalous on siirtynyt sote-herkästä suhdanneherkäksi. Sisäisenä haasteena hän nosti esiin yleiskaavan viivästymisen.
Lukujen tulkinta. Laurila kuvaili 2020-luvun kokonaiskuvaa ”erittäin vahvaksi ja vakaaksi”, mikä on hänen tulkintakehyksensä mukaisesti johdonmukainen. Miinuspuolelle hän nosti asukasluvun (–72), syntyvyyden laskun (151 lasta, 15 vähemmän kuin 2024) ja asuntotonttien heikon kysynnän. Syntyvyyden osalta hän toi positiivisen ennusteen tälle vuodelle: ”todennäköisesti syntyy yli 170 lasta.”
Yritystontit ja yleiskaava. Tämä oli Laurilan selkein painotus. Hän totesi tilanteen ”viheliäiseksi ongelmaksi” — ei yhtään suurta yritystonttia vapaana — ja korosti strategisen yleiskaavan aikataulua. Samalla hän totesi, ettei yleiskaava valmistu tänä vuonna vaan todennäköisesti vasta helmikuussa 2027. Hän sanoi suoraan, ettei kasvutavoitteeseen (+600 asukasta) ole mitään mahdollisuutta päästä ilman yleiskaavaa.
Mittarit ja osallistava yhteisöllisyys. Laurila myönsi, että osallistavan yhteisöllisyyden tavoitteissa jäätiin eniten ja pohti, olivatko tavoitteet alun alkaenkaan oikein asetettuja.
Loppukommentti tilinpäätöskeskusteluun. Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen Laurila kiitti ja totesi: ”Sen pessimismin kautta ei tulevaa Mäntsälää rakenneta, vaan kyllä me täytyy uskoa siihen tulevaan ja vähän siihen ehkä sitten panostaakin.” Kommentin voi tulkita retoriseksi signaaliksi: huolien ääneen sanominen asettui hetkeksi vastakkain tulevaisuuteen uskomisen kanssa. Juuri siksi lause on kiinnostava. Missä kulkee pessimismin ja tilannetajun raja?
Talousjohtaja Samola
Samola kävi luvut systemaattisesti läpi. Tässä muutama nosto.
Tulorahoituksen vahvuus. Samola painotti toiminnan ja investointien rahavirran kertymää (+4 M€), mikä tarkoitti, että investoinnit katettiin tulorahoituksella ja sen päälle vielä lyhennettiin lainaa. Tämä on hyvä ja tärkeä tunnusluku.
Työttömyyden kustannusvaikutus. Työttömyysmaksujen budjettiylitys (toteutuma 1,8 M€ vs. budjetoitu 1,2 M€) sai Samolalta selkeän painotuksen. Tämä on konkreettinen esimerkki suhdanneherkkyydestä, johon Laurilakin viittasi.
Valtionosuudet: varoittava signaali. Samola sanoi saaneensa ”ennakkotietoa vuodesta 2027” ja totesi sen olleen ”karua luettavaa” — valtionosuudet putoavat ”reilusti.” Tämä on yksi kokouksen merkittävimmistä tiedonmuruista ja ansaitsee seurantaa.
KUUMA-vertailu. Samola esitteli vertailutaulukon ja nosti Mäntsälän eduksi useita vihreitä lukuja. Hän kuitenkin huomautti, että investointien alhainen taso per asukas näkyy vertailussa vahvuutena nimenomaan siksi, ettei isoja investointeja ole toteutettu — mikä on syytä pitää mielessä lukuja tulkitessa.
Ryhmäpuheenvuorot
Ryhmäpuheenvuoroissa yhteinen pohjavire oli myönteinen, mutta painotuksissa oli eroja.
Keskusta (Teppinen). Tyytyväisyyden ja helpotuksen sävy. ”Kuudennen kerran ylijäämäinen” — Teppinen kehysti tuloksen jatkumoksi. Vuosikatteen laskua hän suhteutteli edellisen vuoden reilun 3 M€:n kertaluonteisella maamyyntivoitolla: ”Kun se otetaan huomioon, toiminnan tulorahoitus oli itse asiassa jokseenkin ennallaan.” Selkeimmin ryhmä otti kantaa kahdessa kohdassa: asukasluvun laskuun ja yhteisiin kuntamarkkinoinnin talkoisiin. Kyläkouluja hän puolusti vetovoimatekijöinä: ”Muistetaan, että bussit kulkevat kyliin myös toiseen suuntaan.” Tämä on puolustuspuhe kyläkouluverkostoa koskevia säästöpaineita vastaan.
SDP (Laaksonen). Pisin ja yksityiskohtaisin ryhmäpuheenvuoro. ”On tuloksemme jopa hyvä, jollei mainio, 0,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen.” Mutta nosti esille lähes välittömästi huolet: väestönkasvu, syntyvyys, työttömyys. Merkittävin yksittäinen lause: ”talouden tasapaino ei saa perustua satunnaisiin tuloihin, kuten omaisuuden myyntivoittoihin — ne eivät ole pysyvä ratkaisu, vaan kertaluonteinen helpotus.” Tytäryhtiöiden osalta Laaksonen meni vielä pidemmälle ja nimesi Nivoksen suoraan: ”Positiivinen tulos vain kuituliiketoiminnan myyntiin tuoman voiton ansiosta.” SDP oli ainoa ryhmä, joka yhdisti molemmat: kertaluonteisuuden periaatteelliseksi riskiksi ja Nivoksen konkreettiseksi esimerkiksi.
Kokoomus (Krakau). Retorinen avaus tunnuslukujen toistamisesta: ”Täytyy ensin todeta, että me kaikki puhutaan samasta tilinpäätöksestä, kun puheet on niin samantyylisiä.” Hän lainasi tilinpäätöskirjan sivulta 48: ”investointimenoja tulee jatkossakin tarkastella kriittisesti tulevien vuosien osalta velkaantumisen vähentämiseksi” — ja totesi: ”se 600 henkiä per 4 vuotta, se on tosi paljon.” Sävy oli arvioiva, mutta lopulta kehui ”hyvää todistusta, olisiko jopa hyvää arvosanaa.” Kokoomuksen puheenvuoro painottui enemmän kokonaisarvioon ja varovaiseen investointikuriin kuin yksittäiseen kriittiseen huomioon.
Vasemmisto (Yliviikari). Selkeästi rakenteellisin puheenvuoro. ”Tilinpäätös ei ole vain numeroita ja rivejä taulukossa” — kehystys, joka siirtyi nopeasti palveluiden merkitykseen. Keskeisin analyyttinen osuus: vuosikate heikentynyt, verotulojen lasku, tulosta vahvistavat erät ovat kertaluonteisia, ”ne eivät kerro yksin pitkäjänteisestä talouden kantokyvystä.” Asukasluvun laskusta: ”Tätä ei pidä nähdä epäonnistumisena, vaan kutsuna realismiin ja viisaaseen ennakointiin.” Vasemmiston kehyksessä leikkauslistat eivät ole ensimmäinen vastaus vaan investoinnit ihmisiin. Puheenvuoro päättyi tienhaarassa -metaforaan — ”Mäntsälä ei ole kriisissä, mutta se on tärkeässä vaiheessa” — ehkä kokouksen voimakkain retorinen kuva.
Vihreät (Särkijärvi). Nostivat esiin hiilineutraaliustavoitteen karkaavan ja luonnonläheisen elinympäristön vetovoimatekijänä — myöntäen samalla, ettei Mäntsälä voi kilpailla veroprosentilla tai julkisella liikenteellä. ”Me emme ehkä voi kilpailla naapurikuntien kanssa erityisen matalalla kunnallisveroprosentilla tai erityisen loistavilla julkisen liikenteen yhteyksillä, mutta luonnonläheisellä elinympäristöllä ja lähiluonnolla kyllä voimme.” Konkreettisin huomio: strategiamittaristosta puuttui strategiaan jo kirjatun luontolupauksen mittari, mutta osavuosikatsauksen mittarimuutoksissa sellainen on nyt lisätty. Talousanalyysin sijaan vihreiden painotus oli ennen kaikkea elinympäristössä, ilmastossa ja vetovoimatekijöissä.
Kristillisdemokraatit (Koivula). Kiinnostavin yksittäinen nosto tuli täältä: Koivula lainasi tilinpäätöstä — ”poliittisen päätöksenteon pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus on riski strategian toteuttamiselle” — ja käänsi sen: jos pitkäjänteisyys tarkoittaa ”päätösten tekemättä jättämistä ja johdonmukaisesti asioiden avoimeksi jättämistä”, se uhkaa strategiaa. ”Päättäkää nyt, tuleeko se uimahalli meille ja milloin. Päättäkää, mitä tehdään kirjaston kanssa ja niin edelleen.” Ja perään kysymys: ”Siedämmekö me päättäjänä epävarmuutta?” Tämä oli kokouksen suorasanaisin vaatimus investointipäätösten tekemiseksi.
Perussuomalaiset eivät pitäneet ryhmäpuheenvuoroa tilinpäätöskohdassa.
Yhteenveto ja havainnot
Keskustelu oli sävyltään yksimielisen positiivinen — tilinpäätös hyväksyttiin ilman vastaehdotuksia. Mutta pinnan alla on kiinnostavia jännitteitä.
Ensinnäkin: kertaluonteisuuden tunnistaminen vaihtelee. SDP sanoi suoraan, ettei tulos saa perustua omaisuuden myyntivoittoihin. Keskusta suhteutti vuosikatteen laskun kertaluonteiseen maa-alueiden myyntivoittoon. Kukaan ei kuitenkaan avannut tarkemmin, kuinka suuri merkitys Nivokseen liittyvillä erillä on kunnan pidemmän aikavälin talouskuvalle, vaikka SDP pääsi lähimmäs mainitsemalla kuituliiketoiminnan myynnin.
Toiseksi: väestötavoitteen haastavuus tunnustetaan, mutta sitä ei problematisoida. Useampi puhuja totesi +600:n asukkaan olevan kova tavoite. Kysymys kuuluu: pitäisikö tavoite muuttaa — tai mikä on se mekanismi, jolla tämä voidaan saavuttaa?
Kolmanneksi: Laurilan ”pessimismi”-kommentti on huomionarvoinen. Ryhmäpuheenvuoroissa tuotiin esiin huolia, ja kunnanjohtajan loppukommentti palautti keskustelun tulevaisuususkoon. Tämä on jännitteinen viesti: se voi tarkoittaa tervetullutta optimismia, mutta se voi myös herättää kysymyksen siitä, missä vaiheessa realismi tulkitaan pessimismiksi.
Neljänneksi: KD:n Koivula osui arkaan paikkaan lainatessaan tilinpäätöstä päätöksenteon johdonmukaisuudesta riskinä — ja tulkitessaan sen investointipäätösten lykkäämiseksi. Tämä on suoraan niiden suurten investointipäätösten ytimessä, joita Mäntsälässä on odotettu jo vuosia.
Viidenneksi: Samolan varoitus valtionosuuksien putoamisesta 2027 jäi kokonaan kommentoimatta. ”Karua luettavaa” ja ”isoja pudotuksia tulevina vuosina” — eikä keskustelussa juuri tartuttu tähän. Se on melkein yhtä kiinnostava havainto kuin se, mistä puhuttiin.
Kiitos, kun luit tänne asti! Keskustelu aiheesta on todella tervetullutta.
Muita kirjoituksiani aiheesta ->
Hei, kuule kuntalaista 