Hyvinvointilautakunta jakoi maaliskuussa 2026 yhdistysavustuksia kolmessa kategoriassa: liikunta, kansalaistoiminta ja nuoriso. Yhteensä 84 000 euroa, 38 hakijaa. Summat eivät ole suuria, mutta on silti arvokasta tarkastella sitä, miten varat jaettiin ja miten päätökset syntyvät. Yhteisiä varojamme ne kun ovat.
Kävin läpi päätösasiakirjat ja hakijataulukot. Liitän loppuun linkin yhteenveto-Exceliini, niin voit itse tutkailla kokonaisuutta.
Tässä ovat pikaiset havaintoni.
Reilut 80 000 euroa, kolme kategoriaa
Ennen kuin hyvinvointilautakunta arvioi yhtäkään hakemusta, budjetti on jo jaettu kolmeen kategoriaan: liikunta saa 40 000 euroa, kansalaistoiminta 30 000 ja nuoriso 14 000, yhteensä 84 000 euroa (joista nyt jaettiin 80 154 €). Kunnanhallitus jakaa tämän päälle vielä 20 000 euroa kulttuuriavustuksia, mutta ne eivät ole hyvinvointilautakunnan päätöksiä, joten en käsittele niitä tässä kirjoituksessa.
Budjetti näihin eri tarkoituksiin on tehty jo talousarviossa. Valtuusto hyväksyy talousarvion kokonaisuutena, ja mietin, käytiinkö tuolloin perusteellista keskustelua esimerkiksi siitä, miksi juuri liikunta saa eniten avustuksia. Onko jakotapa historiallinen jäänne? Perustuuko se tarpeeseen, hakijamääriin, hyvinvointisuunnitelmaan vai johonkin muuhun?
Kysymys on olennainen myös siksi, että Mäntsälän oma hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelma 2026–2030 asettaa kolme painopistettä:
- Hyvinvointia ja terveyttä hyvän arjen rutiineista (työ-, toiminta- ja oppimiskyvyn tukeminen; mielen hyvinvoinnin vahvistaminen; liikkumisen ja terveellisten elintapojen edistäminen; kulttuurihyvinvoinnin edistäminen)
- Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä arjen ympäristöissä (asukasosallisuuden vahvistaminen; yhteisöllisten kohtaamisten lisääminen; tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen)
- Turvallisuutta ja pystyvyyttä arjen pyörteissä (asukkaiden turvallisuuden kokemuksen ja pystyvyyden vahvistaminen)
Kun avustuksia peilaa näihin painopisteisiin, huomaa, että yhteys jää osin hämäräksi. Kolmesta avustuskategoriasta liikunta (40 000 €) kytkeytyy selkeimmin ensimmäiseen painopisteeseen. Kansalaistoiminta (30 000 €) ja nuoriso (14 000 €) voivat palvella useampaakin painopistettä, mutta sitä on vaikea päätösaineistosta todentaa, koska hakemuksia ei ole vielä kytketty painopisteisiin. Turvallisuus- ja pystyvyysteemaan tuli selkeästi vain yksi hakemus, joka hylättiin puuttuvan omarahoitusosuuden vuoksi.
Juuri tässä osaltaan määritellään, minkä ryhmän parasta arkea kunnassa halutaan edistää.
Mitä päätösasiakirjoista näkee ja mitä ei
Hyvinvointilautakunnan päätöksen liitteet kertovat jokaisen hakijan nimen, haetun summan, myönnettävän summan ja lyhyen kuvauksen käyttötarkoituksesta (mihin myönnettiin tai ei myönnetty). Siinä se.
Kunta kuitenkin ilmoittaa avustuskriteereikseen myös omarahoitusosuuden ja sen, että toiminnan tulee edistää kuntalaisten hyvinvointia mahdollisimman laajasti.
Mahtavaa, nämä ovat erittäin helposti mitattavia asioita. Mutta yhdenkään hakijan kohdalla näitä tietoja ei ole listattu päätökseen. Olivatko nämä tiedot mukana hakemuslomakkeessa? Ja jos olivat, näkyivätkö ne lautakunnan päätösmateriaalissa, jotta he voisivat arvioida päätöksiä tiedon pohjalta?
Mitkä tekijät selittävät valintoja ja priorisointia, esim. harrastajamäärät, erityisryhmät, matalan kynnyksen toiminta, tapahtumien avoimuus kuntalaisille jne.? Tätä tietoa ei ole kerrottu ja on vaikea hahmottaa, onko kyse maagisesta laskentakaavasta vai tietoisista/tiedostamattomista arvovalinnoista.
Summa summarum: käytännössä nykyisestä toimintatavasta ja prosessista johtuen kukaan ulkopuolinen ei voi luotettavasti arvioida, millä perusteella tietty yhdistys sai tietyn summan. Ei myöskään lautakunnan jäsen, jos hänellä ei ole pääsyä kaikkeen hakemusaineistoon.
Lautakunnan ja viranhaltijan roolit
Liikunnan ja nuorison osalta lautakunta hyväksyi viranhaltijaesityksen sellaisenaan. Kansalaistoiminnan kohdalla tehtiin yksi muutos: 1 000 euroa siirrettiin Mäntsälän Seta ry:ltä viidelle kyläyhdistykselle. Muutos oli budjettineutraali – kokonaissumma ei muuttunut – mutta ei arvoneutraali. Tästä käydään vilkasta keskustelua Mäntsälän kuntapolitiikkaryhmässä.
Kokonaisuutena (ainakin ulospäin) näyttää siltä, että lautakunnan rooli jää ohueksi. Kun valmisteluun liittyvät materiaalit eivät sisällä kattavia hakemustietoja eikä pisteytystä, lautakunnan jäsenellä ei ole kovin hyviä eväitä arvioida saati haastaa esitystä. Käytännössä viranhaltija tekee päätökset; lautakunta vahvistaa ne.
Tämä ei ole kritiikkiä viranhaltijan työtä kohtaan – valmistelu voi olla hyvääkin. Ajattelen, että pikemminkin kyse on toimimattomasta prosessista tai rakenteesta: jos luottamushenkilöillä ei ole tietoa, heillä ei ole valtaa. Ja valta kuuluu heille. Hyvinvointisuunnitelmassa puhutaan trendikkäästi tiedolla johtamisesta, mutta tiedolla ei voi johtaa, jos sitä ei ole.
Vielä esteellisyydestä: koska avustukset koskevat paikallisia toimijoita, on tavallista, että luottamushenkilöillä on yhteyksiä näihin toimijoihin. Itse tunnistan lautakunnan jäseniä, jotka saattavat olla jäävejä. Siksi myös mahdollisten esteellisyyksien systemaattinen ja näkyvä käsittely olisi tärkeää. En löytänyt päätösasiakirjoista tai pöytäkirjasta mainintaa esteellisyyksistä tai niiden käsittelystä.
Vielä muutama yksityiskohta jotka jäivät vaivaamaan
Ensimmäinen huomioni liittyy avustusten voimakkaaseen keskittymiseen.
Liikunta-avustuksissa kaksi seuraa – Jäätaiturit ja Jää-Tiikerit – saavat yhdessä noin 37 % liikunnan kokonaispotista. Tukea haettiin muun muassa tilavuokriin. Huomionarvoista tässä on se, että Mäntsälän kunta omistaa yli 80 % jäähalliyhtiöstä. En väitä, että järjestely olisi väärä, mutta rakenne on altis väärinymmärryksille: avustus tilavuokriin voi ulospäin näyttää “omasta taskusta omaan taskuun” -järjestelyltä, jos se käytännössä kompensoi kunnan itse asettamia tilavuokria. Siksi perusteluiden ja laskentaperiaatteiden pitäisi olla julkisesti nähtävissä. Jos avustus käytännössä kompensoi kunnan itse asettamia tilavuokria, olisiko parempi hoitaa tuki toisin eikä suotta sotkettaisi sitä avustustoimintaan?
Vastaava keskittyminen näkyy kansalaistoiminnan avustuksissa. Kolme suurinta saajaa – Leivän Tuki ry, Mäntsälän Sydänyhdistys ry ja Hermanonkimaan kyläyhdistys ry – saavat yhteensä lähes 50 % kategorian kokonaisbudjetista. Sinänsä tämä ei ole ongelma, jos jako perustuu kriteereihin ja arvioituun tarpeeseen, mutta juuri tätä tietoa päätösaineistosta ei löydy.
Toinen (pikku)huomio koskee päätösaineistossa/liitteessä olevaa liikuntaan myönnettyä summaa: se on 37 200 €, mutta yhteenvedossa summana on 40 000 €. Tämä kohta kaipaa oikaisua: onko 2 800 € kohdennettu jonnekin muualle vai onko kyse teknisestä/raportointivirheestä?
Kolmas seikka → Nuorison osalta budjetista jäi jakamatta runsas 1000 euroa. Onko olemassa jokin sääntö, että kohdeavustuksissa ei jaeta budjettia kokonaan, jos kriteerejä täyttäviä hakemuksia ei ole riittävästi? Vai olisiko summa voitu jakaa jo hyväksytyille hakijoille? Hakijoita oli vain seitsemän, ja toki sille ei voi mitään, jos hakemuksia tulee vähän. Voisiko kyse olla siitä, ettei hakukierros tavoittanut kaikkia toimijoita? Ainakin viestintää voi aina parantaa, jotta tieto avustusmahdollisuudesta tavoittaisi mahdollisimman monet ajoissa.
Aatokseni prosessista
Huomaat, etten käsittele tässä kirjoituksessa sitä, olivatko päätökset mielestäni oikeita vai vääriä. Siitä on parempi keskustella Kuntapolitiikkaryhmän seinällä. Tässä kohtaa haluan korostaa sitä, että näiden päätösten logiikkaa, oikeellisuutta ja tasapuolisuutta on aivan mahdotonta näillä tiedoilla todentaa. Se ei ole hyvä asia.
Hyvä hallintotapa edellyttää läpinäkyvyyttä ja hyvin perusteltuja päätöksiä.
Avustusten jakoprosessimme hyötyisi muutamasta asiasta:
- Selkeästä kriteeristöstä ja pisteytyksestä – esimerkiksi 5–7 mittaria, joiden perusteella hakemuksia arvioidaan. Objektiivisuutta on muutoin vaikea saavuttaa.
- Kattavampien hakemustietojen sisällyttämisestä päätösmateriaaliin lautakunnan jäsenille, em. kriteerien (ja pisteytyksen) tulisi näkyä jokaisesta hakijasta luottamushenkilöille: kohderyhmä, osallistujamäärä, toiminnan avoimuus kuntalaisille, taloudellinen tarve/omarahoitus, vapaaehtoistyön määrä, tilakustannukset sekä se, miten hanke linkittyy hyvinvointisuunnitelman painopisteisiin.
- Lisäksi talousarviovaiheessa voisi keskustella siitä, miten kategoriakohtaiset budjetit johdetaan hyvinvointisuunnitelman painopisteistä oikeudenmukaisesti.
Parasta tässä on, että nämä kehitysideat ovat hyvin helposti toteutettavissa. Excel-mallin pisteytykselle tekee puolessa tunnissa. Ja asia vaatisi lähinnä päätöksen siitä, että avustuspäätöset halutaan tehdä systemaattisesti.
Kiitos, kun luit!
Riitta
Yhteenveto-excelini löytyy täältä 👉 https://heikuulekuntalaista.com/wp-content/uploads/2026/03/mantsalan-yhdistysavustukset-vuonna_2026.xlsx
Jatkopostaukseni aiheesta löytyy täältä – ”Idea yhdistysavustusten jakamiseen ensi vuodelle”: https://heikuulekuntalaista.com/2026/03/07/idea-mantsalan-yhdistysavustusten-jakamiseen-ensi-vuodelle/
Lisäys 4.3.2026: Löysin Oikeusministeriön aiheesta tekemän selvityksen -> Kuntien ja hyvinvointialueiden avustukset järjestöille ja säätiöille https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/6986a0bf-1caa-40a1-9278-a094d33aca31/content
Hei, kuule kuntalaista 
Jätä kommentti