Kunnanvaltuusto on kunnan ylin päättävä elin. Sen tehtävä on linjata, päättää ja seurata. Valtuutetut edustavat kuntalaisia ja tuovat meidän kaikkien äänet kuuluville päätöksenteossa. Viranhaltijat puolestaan valmistelevat asiat ja toimeenpanevat tehdyt päätökset. Roolijako on selkeä, ainakin paperilla.
Mitä tapahtuu, jos nämä roolit alkavat hämärtyä?
Mäntsälän kuntapolitiikkaryhmässä nousi tästä keskustelua ja jatkan siitä omien havaintojeni pohjalta.
Havaintoja valtuustosalista
Uusi kuntastrategia (ilman valmista mittaristoa) hyväksyttiin valtuuston kokouksessa 20.10.2025 . Valtuuston kokouksessa 10.11.2025 käsiteltiin kunnan talousarviota 2026 ja -suunnitelmaa 2026-2030, ja tässä samalla kuntastrategiaamme liittyvää mittaristoa.
Ryhmät/monet valtuutetut esittivät muutoksia kuntastrategian seurantamittareihin. Tästä seurasi pientä hämmennystä. Syntyi vaikutelma, että erityisesti uusia valtuutettuja kehotettiin pysymään ruodussa, ei hyvä juttu ollenkaan.
Kokouksessa kuultiin muun muassa seuraavaa:
”Meidän on nyt tosi vaikea tässä hetkessä alkaa äänestämään aika monimutkaisistakin mittariasioista.”
”Toivoisin, että kun esitätte näitä mittarimuutoksia, niin miettisitte myös sitä vaihtoehtoa, että nämä voisivat olla lautakuntien käyttösuunnitelmissa.”
”Kaikki ei ihan kuulu tänne valtuustotasolle.”
”Toivoisin, että luottaisitte tavallaan siihen, että pääsette myös ensi vuonna käsittelemään tätä mittaristoa.”
“Mehän voidaan näitä mittareita lyödä vaikka sata tänne, mutta se ei ole tarkoituksenmukaista.”
Ja vielä:
”Jos tämä sali ei luota siihen, että Mäntsälällä menee hyvin, niin kuka siihen luottaa?”
”Toivon semmoista yksituumaisuutta…”
”Kyllähän meidän pitää puhua Mäntsälästä hyvää. Jos me ei puhuta Mäntsälästä hyvää, niin kuka puhuu?”
Mitäs tässä oikein tapahtui?
Valtuutettuja ohjattiin käytännössä siirtämään esityksensä pois valtuustotasolta lautakuntiin ja luottamaan siihen, että asioihin voi palata myöhemmin. Mittarimuutokset ja -täydennykset siirrettiin lopulta jatkovalmisteluun.
Syntyi myös mielenkiintoinen vuorovaikutustilanne, jossa eriävät mielipiteet ja kriittinen keskustelu ikäänkuin kehystettiin epäluottamukseksi. Erimielisyys nähtiin jotenkin haitallisena kunnan maineelle.
Voi hyvänen aika, eihän se ole ollenkaan näin.
Valtuustossa on nimenomaan hyvä käydä avointa keskustelua ja tarvittaessa äänestää. Eihän se ole millään muotoa merkki epäluottamuksesta vaan toimivasta demokratiasta. Emmehän me ole kaikesta samaa mieltä. Keskustelu (ja sen seuraaminen) on palkitsevaa ja merkityksellistä.
Yksituumaisuus ei kehitä meitä
Yksituumaisuus kuulostaa kivalta ja positiiviselta. Sillä on kuitenkin hintansa, jos se tarkoittaa sitä, että kysymyksiä ei esitetä (tai rohjeta esittää), vaihtoehtoja ei punnita riittävästi, skenaarioita ei laadita tai mittareita ei aseteta seuraamaan sitä, mitä strategiassa on luvattu. Tai tehdään kuten aina ennenkin, ja toivotaan erilaista lopputulosta.
Mäntsälän kuntastrategiassa toivotaan muun muassa kasvua. Nyt tavoitteena on 150 uutta asukasta per vuosi vuoteen 2030 mennessä. Nettototeuma viime valtuustokaudelta (2022-2025) oli ainoastaan 21 asukasta/vuosi. Huomaa myös, että vuoden 2022 poikkeuksellinen kansainvälinen muuttoliike (Ukrainan pakolaiset) vaikutti tähän lukuun. Kotimainen nettomuutto on pysynyt negatiivisena.
Kun kasvutavoitteista jäädään näin merkittävästi, on luonnollista, että valtuuston tulee seurata tilannetta hyvin tarkasti, ja kysyä miksi näin kävi, jotta voisimme oppia tästä ja tehdä jotain toisin. Tämä edellyttää paljon keskustelua ja hyvän tietopohjan.
Siksi nyt on hyvä kysyä miten korjaamme suunnan? Mitä meidän tulee muuttaa toiminnassamme? Ja sisällyttää tämä strategiaan.
Vaalitaan demokratian ydintä
Valtuutettu Jonna Yli-Viikari (vas) kirjoitti kuntapolitiikkaryhmässä osuvasti:
”Olisi äärimmäisen tärkeää, että somessa, lehdessä, valtuustosalissa ja lautakunnissa puhuisimme asioista, vaikka ne olisivatkin haastavia. Kun asioita tai perusteluja olen kysynyt tai muutosehdotuksia olen esittänyt, ei aina vastaanotto ole ollut kovin rakentavaa. Kuulimmehan jopa lausahduksen, missä keskustelu ja äänestäminen näyttää kuntalaisten silmiin huonolta.”
Hän jatkoi:
”Sanotaan, ettei mikään muutu, mikäli asioista ei puhuta. Kyllä muuttuu. Maailma ei pysy paikoillaan ja odota meitä. Me tipahdamme kyydistä, mikäli emme ole rohkeita ja valmiita puhumaan ja tarkastelemaan asioita uusin silmin.”
Terävästi lausuttu. Viime valtuustokausi meni kasvun ja brändimme kehittymisen osalta vihkoon ja nyt on pakko löytää uusia tapoja toimia. Mäntsälä on saatava kartalle.
On positiivistakin. Jonna kiitti valtuuston puheenjohtaja Heli Hallikaista:
”Olen iloinen, että valtuuston puheenjohtaja Heli on tuonut selkeästi esille, että keskustelua tulee ja saa käydä valtuustossa. Se on demokratiaa.”
Puhumme demokratian ytimestä. Avoin keskustelu, eriävät näkemykset ja niiden punnitseminen eivät ole asioita, joita pitäisi hävetä tai piilotella. Päinvastoin, tällainen keskustelu on demokratian käyttövoimaa. Kuntalaisena toivon päättäjiltä rohkeutta ja taitoa toimia yhdessä. Valtuutettujen tulee uskaltaa kysyä ja vaatia vastauksia. Vaieta ei tarvitse.
Roolit kohdilleen
Viranhaltijat tekevät erittäin tärkeää työtä. He valmistelevat, selvittävät, esittelevät ja toteuttavat. Mutta viime kädessä valtuusto päättää. Valtuusto valitsee, mitä seurataan. Valtuusto kysyy, miksi tavoitteista jäätiin. Valtuusto äänestää, jos ollaan eri mieltä.
Jos viranhaltija kehottaa valtuutettuja miettimään, mitkä asiat ”kuuluvat valtuustotasolle”, roolit menevät hiukan sekaisin. Valtuuston on hyvä pitää siitä kiinni mikä sille kuuluu.
Toppuuttelukulttuuri, jossa keskustelua ja äänestämistä pidetään jotenkin kiusallisena, ei palvele kuntalaisia. Se on hyödyksi vain jos ei halua tulla arvioiduiksi. Kyse ei kuitenkaan liene tarkoituksellisesta välttelystä vaan siitä, että roolit ja vastuut eivät ole riittävän selkeitä.
Ja ettei kukaan nyt vaan suotta suutu, haluan korostaa → en kirjoita tätä moittiakseni ketään. Kaikki tekevät varmasti parhaansa. Kun ongelmista tulee kimurantimpia, vuorovaikutusta vaan tarvitaan aiempaa enemmän.
Kirjoitan, koska toivon lisää avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja oivallista vuorovaikutusta. Kirjoitan, koska haluan vaikuttaa ja tulla kuntalaisena kuulluksi. Kirjoitan, koska näen lukuisia kehittämiskohtia (tässä kohtaa tarkoitan niitä toimintoja, jotka tunnen ja osaan, esim. strategiatyö, viestintä ja markkinointi, hiukan talouskin. Mutta yrityspuolen osaaja olen ja myönnän auliisti, että paljon on opittavana kunnan toiminnoista).
Uskon, että keskustelun kitkassa kyse on ainakin osin toimintakulttuurista, joka on päässyt muotoutumaan vuosien ja vuosikymmenten aikana. Ja nämä muuttuvat hitaasti. Tähän kaipaan Jonnan lailla muutosta. Kitkaa tuo myös myös toimintaympäristön ja työn muutos. Esimerkiksi tekoälyn myötä osaamisen kehittämiseen on tullut uusia mahdollisuuksia ja paljon haasteita, ja nekin on kunnassa ratkottava.
Kulttuuria kannattaa kehittää ja voimme käydä paljon parempaa keskustelua yhteisistä asioista. En usko, että kunnan kurssi voi suuresti muuttua ilman, että kulttuuri muuttuu avoimemmaksi. Kaikki voimavarat eivät nyt ole hyötykäytössä. Jos poteroita on, ne on syytä tuupata sivuun.
Jonna Yli-Viikari mainitsi, että valtuustossa on 13 uutta jäsentä, jotka nostavat esille uusia kysymyksiä, uusia näkökulmia ja tuovat uutta energiaa. Tämä on erinomaista, ei toppuutella heitä vaan kuunnellaan. Yritysmaailmassa puhutaan “fresh eyes” -käytännöstä, eli että hyödynnetään uuden tulokkaan tuoretta näkökulmaa. Hän kun huomaa asioita, joille pitkään mukana olleet ovat saattaneet jo sokeutua.
On meidän kaikkien etu, että kulttuurimme on avoin ja vuorovaikutus toimivaa. Että asioista puhutaan avoimesti, myös silloin kun ne ovat vaikeita. Ja erityisesti silloin.
Demokratia! ❤️
Kiitos kun luit!
Riitta
Hei, kuule kuntalaista 
Jätä kommentti